SANONTOJA

Hyyryläisten sanonnoista kerätään aineistoa, jonka pohjalta kerätään teos:  

Sano Hyyryläinen

Sanontoja, sutkautuksia, vitsejä ja viisauksia ottaa vastaan:
Simo Hyyryläinen
Volttikatu 26H
45120 KOUVOLA
email: simo.hyyrylainen@ksao.fi


Sano Hyyryläinen

JENNI KERÄNEN, Paltamo.
Muistelmia 1950-luvulta.
——————————
MARI VÄISÄNEN, os. Hyyryläinen Puolangan Kiiskilästä oli kyläilemässä tyttärensä Jennin luona. Keräsillä oli jo sen aikuinen pyykkikone Veera. Oli pyykkipäivä ja Jenni pyysi myös äitinsä antamaan alusvaatteitaan pesuun. ”Kyllä minä ne illalla pesin, mutta ota vain, niin saavat olla siinä heilussa.”

Lasten lausumia:
Keräset lähtivät Ruotsiin sukulaisvierailulle. Oli ajettu Paltamosta n. 10 km Oulun suuntaan. ”Onpa kauniita maisemia täällä Ruotsissa”, totesi 4 vuotia Eila.

Samalla matkalla oltiin ruotsalaisessa kirkossa tilaisuudessa, jossa siunattiin 3 vainajaa. Eila kysyi: ”Äiti, kuka sen viimeisen papin hautaa, kun kaikki ihmiset kuolee?”

Eila ei vielä osannut r-kirjainta. Sedän perhe asui Harju-nimisessä talossa. Kirkossa muistui sukulaiset mieleen ja niinpä hän kysyi: ”Onkohan ne Haljut täällä kirkossa?”

Kotikin tuli Eilalle mieleen: ”Mahtaa se kotona puhelin soida, mutta tietääpä ne, että me ollaan Luotsissa.”


”Yön vanha leipä, vastakirnuttu voi ja uuvet potaatit, kelpas sitä sulhasmiehem mutia.” (mutustella)
Sanoi ensimmäisellä kosiomatkallaan ollut ANTTI MATINPOIKA HYYRYLÄINEN s. v.1806 Mäntyharjun Papinpojassa, k. v.1883 Ristiinan Närhiässä.

Antti avioitui 41 vuotiaana Helena Tuukkasen kanssa. Yhteiselo päättyi 11 vuoden
jälkeen vaimon kuolemaan. Tämän jälkeen kerrotaan Antin usein huokaisseen: ”Ah sitä Liena vainaata”.

Aviosta jäi kolme poikaa ja Antti otti lastensa äitipuoleksi itseään 30 vuotta nuoremman Kristiina Mannisen. Parin vuoden kuluttua hän kuoli synnytykseen.

Kolmannen kerran Antti avioitui ikäisensä lesken, Maria Närhisen kanssa. Tämä eukko-Mari hoiti Liena-vainaan pojat aikuisiksi ja liitto päättyi 21 vuoden jälkeen Antin kuolemaan.


”Josset juo mielelläs ni juot siä väkiste”,
sanoi KUSTAA KUSTAANPOIKA HYYRYLÄINEN, s.1900 Ristiinassa, k.1986 Ristiinassa.
Veljen tytär oli kyläilemässä ja esitteli Impi-emännän kahvin keittoa sanoen: ”En nyt jois mielelläin”.


”Elä pyyä pyhänä tehnä, on sitä aikoo arkennakkii.”
Sananpartta käytti Ristiinan Koljolassa maanviljelijänä ja sivutienistinä kauppiaanakin elänyt
EINAR EERIKINPOIKA HYYRYLÄINEN, s.1896, k.1968


”Kyllä tuo muija on sähkön jälkeen halvinta työvoimaa”,
sanoi puuseppä Aati Ilmari HYYRYLÄINEN, s.18.4.1902 Hirvensalmella, muutti 1920-luvulla Kotkaan, jossa kuoli 1961.


”Nyt on mulla omat hampaat! Tähänastiset ol’ Luojalta lainatut.”
sanoi proteesinsa maksanut Seppo Hyyryläinen, s.1942 Hirvensalmella, nykyisin Heinolassa


”Ei lopu vesi kupista eikä kuhmut otasta eikä työtöntä päivää näe.”
sanoi ARVI HYYRYLÄINEN Puolangan Kiiskilästä, s.15.10.1904 k.28.10.1988


”Ruoka ei syyven lopu, vaan se on saumattovuuessa.”
sanoi Maija HYYRYLÄINEN Puolangan Kiiskilässä, s.28.9.1904 k.15.2.1980


”Oon syönä ihteni irti kalasopasta”
sanoi Martta Hyyryläinen, kun olivat syöneet kalakeittoa parina päivänä ja tytär ehdotti iltapalaksi lämmitettyä kalasopan loppua.
Martta Hyyryläinen oli Mäntyharjussa, viimeksi Mynttilässä, jossa kuoli 1971.