Puheenvuoro sukukokouksessa Kajaanissa 30.6—1.7.2012

Aion tässä vapaasti kertoa ja koota tiedon sirpaleita asiasta joiden yhdistäminä olemme koolla täällä Kajaanissa  — omasta suvustamme. Tällainen lähestymistapa on ymmärrettävää. Virallinen esitelmä sisältää niin paljon yksityiskohtia, nimiä ja vuosilukuja että vaikea on seurata ja jäsentää mielessään asioita.

Ensimmäinen tosiasia on että olemme suurin osa Hyyryläisiä mutkan kautta tai suoraan. Itse emme sukunimeämme valinneet vaan ruotsalainen virkamiehistö antoi meille nimen, joka parhaiten ilmaisi asumisen suhteen asemaamme – hyregäst tulee ruotsinkielestä ja vuokraajaa se sananmukaisesti tarkoittaa. Nimen sisältöä on tarkennettu. Hyyryläinen merkitsi alkujaan pellon vuokraajaa, vuokraviljelijää.

Kun presidentti Svinhufvudin kotiseudulta Luumäeltä muutti sukua Pellosniemen pitäjään nykyisen Mäntyharjun tienoille itä-koillispuolelle, vakiintui kylän nimeksi suvun mukaan Hyyrylä.  Vuoksenlaaksoa pidetään Mäntyharjun savolaisasutuksen kehtona, ja Hyyryläisten suvussa on myös karjalaista ainesta. Kylän nimi Hyyrylä esiintyy muuallakin suvun käyntikortissa. Mainitulla Luumäellä oli Hyyrylän kylä ja Hyyrysen maakirjatalo. Vastaavanlaisia nimiä löytyy  Mikkelin seudulla Pellosniemen pitäjässä ja Kangasniemellä. Mäntyharjulla ja Mikkelin maalaiskunnassa on Hyyrylän kylä ja Hirvensalmella Kilkin kylässä Hyyrylän maakirjatalo. Hyyrylän lisäksi Huopola, Tilikkala ja Ollikkala muodostivat Mäntyharjun savolaisasutuksen ennen Kainuuseen muuttoa.

Lappilaisten oli väistyttävä pohjoisemmaksi karjalaisten, hämäläisten ja savolaisten muuttajien tieltä. Eräasutuksen aika päättyi 1400-luvulla. Kustaa Vaasan johdolla oli ryhdytty opettelemaan kruunun tavoille. Uuden ajan alussa Kustaa Vaasan aikana koettiin jatkuvana rasituksena Pähkinäsaaren rauhan raja (1323), jossa ei ollut selvästi määritelty naapurivaltioiden oikeuksia. Siksi sodat ja kahakat rasittivat myös savolaisia talonpoikia. Verokarhu monin vinkein kuului erämaankin eläimistöön. Ruoka-Ruotsin asettamat ylläpitovelvollisuudet, valtakunnan puolustukseen liittyvät hankkeet kuten Viipurin, Hämeen ja Olavinlinnan rakentamiseen osallistuminen koski myös Pellosniemen hallintopitäjän asujamistoa ja näin myös sukuamme.

Muuttoliikkeen alkaessa Kainuuta kohti ei savolaisilla vielä ollut paljonkaan peltoja. Kaskiviljelyä harjoitettiin. Hyyrylän kylän seudulla Mäntyharjulla talossa oli keskimäärin yksi hevonen, kolme lehmää, kolme lammasta ja yksi sika. Yli 10 lehmän talouksia ei Mäntyharjulla ollut. Lehmät olivat pieniä ja pitkäkarvaisia ja huonoja lypsämään. Talvet ne söivät olkia tai kaislaa ja olivat ummessa. Kolme lehmää tuotti 8,5 kiloa voita vuodessa. Voi oli haluttua verottajalle.

Kustaa Vaasan asutuspolitiikka lupauksineen synnytti Mikkelin seudulta Pellosniemen hallintopitäjästä muuttoliikkeen Kainuuseen 1500-luvun puolivälissä, jolloin jo ennen vuotta 1558 mainitaan Hyyryläiset muuttajien joukossa. Sukututkija Aarre Läntinen on suvustamme merkinnyt seuraavat tiedot:

HYYRYLÄINEN-suku  Pellosniemi 1555 ja 1563 Kainuu

1569 Kiehimänjoki, 1616 Kiehimänsuu, 1633 Melalahti ja

Kiehimänsuu, 1650 Kiehimänsuu ja Väyrylä, 1662 Kiehimänsuu,

Hyrynsalmi ja Väyrylä, 1671 Melalahti, Oterma

ja Kiehimänsuu, 1687 Oterma, Kiehimänsuu ja Vuokki,

1706 Oterma ja Kiehimänsuu sekä 1713 Oterma

 

Sama tutkija huomioi että muuttaneiden etunimiä ja patronyymejä vertaamalla voidaan päästä suvun lähtöpaikan jäljille. Kiehimänsuun Hyyryläisille nimivastineita löytyy Mikkelin seudulta.

Ilmeisesti myös Hyyrylän Papinpojan rustholli on saanut nimensä siitä, että Jaakko Pietarinpoika (kirkkoherrana 1595-1626) hankki sen itselleen ja sinne jäi hänen poikansa Pertti pitämään sitä ratsutilana. Mäntyharjun Hyyrylän kylä, jota Papinpojan ja Vitikkalan rusthollit myöhemmin hallitsivat on kylän nimeen perustuva olettamus suvun lähtöpaikasta.

 

Hyyrylänmäki Hyyryläisten ensikotina Kainuussa

Kainuuseen muuttaneille Hyyryläisille suvusta nimensä saaneesta Hyyrylänmäestä Kiehimässä eli mykyisen Paltamon kirkonkylän seudulla tuli suvun pääasiallinen asuinpaikka. Tänne katsottiin sopivaksi vuonna 1954 pystyttää suomussalmelaisen kuvanveistäjän Jooseppi Mannisen suunnittelema Kainuun asutuksen muistomerkki. Suvulla etunimet Lauri ja Niilo näyttävät olleen jo tuolloin tämän sukuhaaran käytettyjä nimiä. Niilo asui Haatajassa ja Lauri Lantossa.  On pantu merkille suvun asuinpaikkauskollisuus myös Kainuussa. Suku tuli Kiehimään nykyisen Paltamon kirkonkylän tienoille ainakin 1569 ja asui siellä pääasiassa 1600—1700-luvun vaihteeseen saakka, jolloin Otermasta nykyisen Vaalan ja Puolangan Puokion kylistä tuli toinen etappi. Sota ja nälkä, mm. 1690-luvun nälkävuodet painoivat ihmiset liikkeelle parempaa etsimään.  Ala-Sotkamon Hyyrylään (talo nro 16) muutti 1600-1700- luvun vaihteessa  Hyyryläisiä vaikka käyttivätkin Hyry-sukunimeä. Hyry oli myös oma sukunsa ja Hyrynsalmi esimerkiksi ei ollut suvun mukaan nimetty.

Hyyrylänmäen Hyyryläisistä näyttää tulleen hyvin menestyneitä karjan pitäjiä ja pellon perkaajia. Myhkyrin isäntä Heikki Hyyryläinen oli Kainuun suurimpia viljan viljelijöitä ja Lanton isännät Lauri ja Niilo Hyyryläinen menestyneitä karjan kasvattajia. Heitä tai Paltamon pappilaa kuvaava oli sanonta:

Sata sarven kantajata,

 tuhat turkin antajata,

 yheksän uroshevosta,

 rankkitamma kymmenes.

 

Hyyryläiset olivat aikansa talonpoikia ja maanviljelijöitä. Mutta olipa joukossa erikoisen ammatin edustaja: Kainuun kihlakunnan piiskuri Pekka Hyyryläinen 1600-1700-luvun vaihteessa. Hän pani toimeen käräjien langettamia rangaistuksia. Lieneekö ollut sukuperintöä, kun Pellosniemelläkin toimi Hyyryläinen samassa ammatissa.

 

 Oterma ja Puokio suvun tyyssijaksi

Voi vain arvailla miksi Hyyryläiset jättivät Kiehimävaaran Paltamossa ja muuttivat Otermalle ja Puokiolle, jotka tuolloin tuolloin 1600-luvun lopussa kuuluivat vielä yhtenäiseen Paltamon seurakuntaan. Sodat ja nälkä olivat varmaan asumisen uhkana. Vuonna 1671 mainitaan jo Hyyryläinen-suku Otermalla, kun Hannu Hyyryläinen viljeli Otermalla sijaitsevaa Hyyrylän taloa. Kysymyksessä oli Puokiolla sijaitseva Hyyrylä, josta  isossa jaossa muodostuivat Väisälän ja Puokion Laamalan maakirjatalot. Seuraava isäntä talossa Hannun jälkeen oli Lauri Hyyryläinen.

Varsinaisella Otermalla oli talo, Kekkola, jonka isäntänä (1695—96) oli Pekka Laurinpoika Hyyryläinen (k.1696) ja vaimo Kaisa Puokion Hyyrylästä. Väyrylänkylällä v.1687 suku tavataan myös Väyrysiin yhdistyneenä.

 

Kiiskilä suvun pysyvä asuinpaikka Kainuussa

 Kiiskilän maakirjamerkintä on Heikkilä  nro 7 Oterman kylässä. Se oli aikaisemmin kruununtila, jonka Lauri Niilonpoika Hyyryläinen lunasti vuonna 1760 perintötilaksi 19 hopeataalarin hinnasta. Kiiskilästä tuli Hyyryläisten pysyvä asuinpaikka. Tila kuului Säräisniemen Oterman kylään ja alueliitoksella 1916 siirrettiin Puolankaan. Aivan uusi näköala Kiiskilän asutushistoriaan on se, että tilalla asui ennen Hyyryläisten omistusta eri sukuja.  Simo Mäkelä on heistä laatinut luetteloa Vaalan pitäjäsanakirjassa. Pohjolaisten sukuseuran sivuilla huomasin suvun kantaisän todella Olli Pohjolaisen asuneen Otermalla, mutta taloa ei asiakirjoissa ole nimeltä mainittu:

  1. sukupolvi: Olof eli Olli Pohjolainen, uudisraivaaja Oulunjärven pitäjästä s. 1570-luvun vaiheilla Oulunjärven Oterman kylässä Kainuussa.

Vuoden 1607 voudintileissä on ensimmäinen merkintä Olli Pohjolaisesta Oulunjärven pitäjän Oterman kylässä. Hänellä oli pojat Pehr, Olof, Hans, Isak ja tytär Kirstin. Olot vuonna 1595 tehdystä Täyssinän rauhasta huolimatta olivat yhä rauhattomat ja vuonna 1611 muun muassa Oterman kylä poltettiin talo talolta kokonaan.

Uudisasukkaiden elämä oli muutenkin kovaa ja alkeellista. Pääelinkeinoina olivat edelleen metsästys, kalastus, kaskiviljely, karjanhoito ja pienimuotoinen peltoviljely. Olli Pohjolainen asettui asumaan Vihtamon kylään, joka oli viljavaa seutua, mutta myös hallanarkaa. Kainuussa kalastuksen ja metsästyksen ohella karjanhoidolla oli suuri merkitys, koska monien katovuosien yli päästiin karjan turvin. Olli Pohjolaisella oli vuoden 1627 verotuksen perusteena karjaa: 1 härkä, 5 lehmää, 4 hiehoa, 8 vuohta, 4 lammasta 1 sika ja 1 porsas.

 Olli Pohjolaisesta Kiiskilän asukkaana kielii Pohjolanjoki Kiiskisjärvestä Myllykosken jatkeena Mätäsjärveen. (Simo Mäkelä, Vaala—Oulujärven pitäjä, s.250-251).

 

Olli Pohjolaisen talo (Kiiskilä?) jäi autioksi vuoteen 1616 saakka ja seuraava isäntä oli Heikki Virkkunen (1616—1622), sitten Heikki Kiiskinen (1622—1629). Näistäkö Heikki-isännistä Heikkilä nimi tuli ja Kiiskinen nimestä Kiiskilä myöhemmin? Kiiskilän historiassa seurasi pitkä autioitumisen aika (1630—1696?). Sitten Olli Nurro mainitaan isäntänä, seuraavaksi Matti Heikkinen (1698—1617). Jälleen tila jäi autioksi Matti Heikkisen perheineen kuollessa isonvihan melskeissä.

 

 Hyyryläiset tulivat sitten isänniksi, kun Niilo Pekanpoika Hyyryläinen ja vaimonsa Reeta Pussinen asettuivat isänniksi (1726—1736). (Simo Mäkelä, Vaala—Oulujärven pitäjä, s.250-251).

 

Tästä lähtien talon haltijaluettelo on suhteellisen aukoton ja selvitetty. Mielenkiintoisia asioita sisältävät Hyyryläisten suvun vaiheet Kiiskilässä. Kiiskilä kasvoi kyläksi, jolla oli oma koulu ja kauppa. Vesistöjä pitkin puita uitettiin valtavesiin. Talvikaudet savotoitiin ja pidettiin karjaa, viljeltiin peltoja. Viime sodat veivät Kiiskilän kylältäkin nuoria miehiä. Kun sukumme henkilöhistoriaa ajattelee, vanhalla myllyllä on kerrottavana vielä monta tarinaa. Ehkäpä täällä sukukokouksessamme tajuamme jotakin sen kielestä ja ajan rattaan rupatuksesta.

 

Toivo Hyyryläinen 

 Kotiseutuneuvos, Yli-Ii

Comments are closed.