IN MEMORIAM

SYLVI HYYRYLÄINEN

Hyyryläisen Sukuseura ry:n  aktiivinen jäsen Sylvi Elisabeth Hyyryläinen  siirtyi ajasta ikuisuuteen haimasyövän uuvuttamana lyhyen sairaalajakson  jälkeen 21.3. 2020 Mikkelin keskussairaalassa.

 Sylvi syntyi 27.1.1928 Ristiinassa Närhilän kylässä  maanviljelijä Einar Hyyryläisen ja Lyyli Marian, o.s. Tuukkanen,  perheen  kuudesta tyttärestä kolmantena.  Sylvi halusi jo varhain kansakoulun jälkeen päästä opintielle. Käsitöistä kiinnostuneena hän  lähti  ensin ompeluoppiin, sitten  Helsingin  Kristilliseen kansanopistoon ja  sen jälkeen opiskelemaan Pieksämäen Diakonissalaitoselle, mistä valmistui diakonissaksi 1955. Hän työskenteli Pieksämäen aluesairaalassa leikkaussalin sairaanhoitajana vuoteen 1960, jolloin hän  siirtyi Suomusjärvelle seurakuntasisareksi.  Siellä työn  ohella  luontui  kuorolauluharrastus ja  yhteisöllisyyden edistäminen  sekä  kunnan luottamustehtävissä toiminen.   Vuosina 1972-1973 Sylvi työskenteli sairaanhoitajana Itävallassa  opiskeltuaan sitä ennen  omatoimisesti  saksan kielen. Vuonna 1974 hän tuli kotipaikkakunnalleen Ristiinaan seurakuntasisaren virkaan, josta jäi eläkkeelle vuonna 1991. Hän teki työtään kutsumuksesta ja sydämellään.

Lähimmäisten auttaminen, lähetystyö, kummilapsi Afrikassa ja Kirkon Ulkomaanavun toiminnan tukeminen  olivat  Sylville tärkeitä. Vaivojaan säästämättä hän oli valmis auttamaan sisariaan ja heidän lapsiaan  arkipäivän tilanteissa ja ilahduttamaan  heitä runoillaan, tauluillaan  ja käsitöillään.  Sukututkimus, kulttuuriharrastukset ja  seurakunnan toimintaan osallistuminen  täyttivät eläkepäiviä synnyinkodin puutarhayrityksen töiden lisäksi.

 Sylvi oli musikaalinen, taiteellisesti  ja kirjallisesti lahjakas sekä kiinnostunut historiasta ja luonnosta.  Hän kirjoitti useita näytelmiä  Ristiina-Seuran  juhlatilaisuuksiin, kantaa ottavia kirjoituksia ja runoja   paikallislehteen ja suvun  juhliin sekä sanoituksen suku- ja  kotiseutulauluun.  Runojaan hän ei  halunnut julkaistavaksi  kirjana ja  osa  niistä löytyikin  vasta hänen kuolemansa jälkeen.  Kotikylänsä historian kokoamiseen  ja  kyläkirjan omakustanteiseen julkaisemiseen   hän antoi suuren panoksen.  Kotiseutuliitto palkitsi hänet  useilla ansiomerkeillä. Mainittakoon, että hän jo 9-vuotiaana teki pikku säästöistään rahalahjoituksen Suomen kulttuurirahastolle.  

Sylvi teki sukututkimuksen sekä äitinsä Tuukkasen suvusta että  isänsä   Hyyryläisen suvusta .  Sukuhaaramme on lähtöisin  Mäntyharjun Hyyrylän kylän Papinpojan ratsutilalta, josta  muutti Ristiinan Närhilään vuonna 1833.  Hyyryläisen sukuseura vieraili Papinpojan tilalla   Mäntyharjun kokouksen yhteydessä vuonna 1989.   Vuonna 2000 sukukokous järjestettiin Sylvin  toimesta Ristiinassa.  Sylvin aloitteesta  Ristiinan  Närhilän sukuhaara on kokoontunut säännöllisesti  vuodesta 1991 alkaen, viimeksi vuonna 2019, jolloin hän oli läsnä kunniavieraana  kertomassa sukumme historiasta nuoremmille sukupolville. 

 Opiskelu- ja työtovereista Suomessa ja Itävallassa sekä kummilapsista muodostui vuosien varrella laaja ystäväpiiri ja yhteydenpito jatkui Sylvin  elämän loppuun asti kuten myös suuren suvun kiinteä yhteys.

Näkökyvyn menetys oli viime vuosina esteenä niin Sylvin  kirjallisille ja taiteellisille harrastuksille kuin sukututkimuksellekin.   Hänen  kiinnostuksensa   kulttuuriin ja suvun historiaan säilyi viimeiseen asti  ja hänen harras  toiveensa oli sukuseuran työn jatkaminen  suvun perinteiden vaalimiseksi.

Kaarina Valjus

kirjoittaja on Sylvi Hyyryläisen sisaren tytär


Oiva Hyyryläinen

OIVA HYYRYLÄINEN

Palvelutoimintojen lehtorina työuransa tehnyt Oiva Hyyryläinen kuoli 87-vuotiaana 22.12.2018 Heinolassa. Hän oli syntynyt 10.1.1931 Ristiinassa.

Talvisotaa edeltävän kesän alussa Oiva muutti 8-vuotiaana äitinsä ja veljensä kanssa Mikkelin Ristimäenkadulle itsetietoisen päämajakaupungin ytimeen. Hän kävi keskikoulun Mikkelin lyseossa ja opiskeli merkonomiksi Mikkelin kauppaoppilaitoksessa ja mainoshoitajaksi Markkinointi-instituutissa.

Ylioppilastutkinnon puuttumisen hän korjasi 56-vuotiaana Kuopiossa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin luutnantti.

Oiva Hyyryläinen oli vuodet 1969 – 1972 Kuopion kaupunginvaltuuston jäsen edustaen kokoomusta. Samoina vuosina hän toimi matkailulautakunnan puheenjohtajana osallistuen vahvasti kaupungin matkailupalveluiden ja -markkinoinnin kehittämiseen.

Sota-ajan Mikkeli oli nuorelle pojalle sekä ankara että kannustava kasvuympäristö.

Yksinhuoltajaäidin maalaispoikaa kiusattiin alkuvuodet koulussa, eikä siitä selvinnyt kuin opettelemalla itse tappelemaan ja pitämään puolensa. Pelastusarmeijan ”hiekkalaatikkokomppania”, järvipartio ja yleisurheilu tarjosivat pojille mielekästä tekemistä. Kaupunkia otettiin rohkeasti haltuun mm. kyhäämällä porukalla oma pommisuoja — sen tulisijaviritys toi palokunnan paikalle. Pääsy oikeisiin töihin oli tärkeää: kessupellon kitkeminen äidin mukana ja ennen kaikkea päämajan lähetin tehtävät 12- ja 13-vuotiaana sotilaspoikana. Akkavuoren pommisuojaan meno oli tuntunut lapsesta arkiselta, mutta kun Oiva sodan lopulla osallistui asiakirjojen polttamiseen päämajan pihalla, kaikenikäiset olivat kokeneet miehityksen uhan vahvasti.

Nuorena miehenä Oiva Hyyryläinen teki Graanin tehtailla sotakorvaustaloja ja toimi myymälänhoitajana osuuskaupoissa. Ensimmäinen unelmatyö avautui somistajana innostavassa ilmapiirissä Mikkelin Valioasussa. Se auttoi pääsyä 25-vuotiaana Kuopion kauppaoppilaitoksen opettajaksi – rooliin, jossa oli vapaus luoda työtapansa ja joka kesti läpi elämän. Työelämäyhteistyö ja käytännön projektit, joita nykyisin korostetaan, olivat jo 1960-luvulta Oivalle ja hänen kollegoilleen normaali opetustapa.

Yritysyhteyksiä tuki sivutoiminen mainostoimistotyö kuopiolaisyrityksille: mm. Suomen Valokuvaajain Oy:lle, Savon Voimalle ja Kuopion Puhelinyhdistykselle. Oiva kävi hakemassa vinkkejä moderniin mainontaan Saksastakin, muurin juuri noustua Berliiniin. Hän teki myös tuloksellista propagandaa eduskunta- ja kunnallisvaaleissa pääasiassa muutamalle kokoomuksen ehdokkaalle. Sekin ihme koettiin, että Oivan 1970-luvulla Suomen Sinfoniaorkestereille pitämä palopuhe musiikin markkinoinnista kirvoitti kehut Helsingin Sanomien kriitikolta Seppo Heikinheimolta, joka oli tunnetusti kitsas kiitoksistaan.

Onnistumisten vastapainoksi tuli tiukkoja paikkoja. Ensimmäinen oli oman pojan aivokuumeesta seurannut vaikea kehitysvamma ja varhainen kuolema. Toisen kerran tarvittiin kanttia, kun yrittäjyys omassa kurssikeskuksessa päättyi vuosien kovasta työstä huolimatta konkurssiin. Opiskelu, lukeminen ja kirjoittaminen saivat tällöin entistä suuremman merkityksen, ja runoja, kolumneja ja asiatekstejä alkoi syntyä.

Eläkkeellä Oivalla oli aikaa pitkiin soutu-, melonta- ja pyöräretkiin, moninaiseen yhdistystoimintaan, sukuseuratyöhön ja vierailuihin hyvien virolaisystävien luona. Hän ja Liisa-vaimo saivat todistaa omin silmin Neuvostoliiton tankkien vyörymistä elokuussa 1991 Tallinnan kaduille ja Viron julistautumista uudelleen itsenäiseksi.

Hyyryläisten muutettua Kuopion korkeudelta Heinolaan lähemmäksi lastensa perheitä Oiva osallistui aktiivisesti uutta kotikaupunkia koskeneisiin vaikuttamishankkeisiin.

Uppoutuminen henkilökohtaisesti kiinnostavaan asiaan ja sen ajamiseen oli tyypillistä Oivaa. Kun hänen hyvä ystävänsä kuoli 1990-luvun puolivälissä, hän luki vuosikausia kuolemasta kaiken mahdollisen — ja kertoi lukemastaan — kysymättä ja pyytämättä. Kun leskeytymisen jälkeen löytynyt naisystävä sairastui muistisairauteen, hän selvitti asiaa ja teki siitä kirjan. Viimeksi pöydät notkuivat ikäpolitiikkaa koskevaa materiaalia, mutta voimat eivät enää riittäneet kirjasuunnitelman toteuttamiseen. Hän peräsi etenkin kunnioittavaa kohtaamista vanhustenhoitoon.

Suomalaisen yhteiskunnan vaiheet 1930-luvun niukkuudesta ja pelosta jälleenrakentamisen aikaan ja postmoderniin tietoyhteiskuntaan olivat kerroksina Oiva Hyyryläisen kokemuksissa. Vanhojen aikojen kyselijöille hän sanaili jo kauan sitten olevansa enemmän kiinnostunut tulevaisuudesta — olkoon se lyhytkin.

Uteliaisuus uutta kohtaan, oivaltamisen ilo ja sanomisen palo pysyivät hänessä loppuun asti.

Virpi Mustila
Kirjoittaja on Oiva Hyyryläisen tytär

Comments are closed.